Outoja merkkejä -runokokoelman runot kaivautuvat menneisyyteen kuin arkeologit. Suurin osa puhujista elää menneisyydessä ja he kertovat meille elämästään, tunteistaan ja haaveistaan. Monet runot jäävät auki lukijan täydennettäviksi. Runot ovat aika kertovia, siksi uskon, että lukijan on helpompi päästä kertojan maailmaan kuin moderneissa runoissa.