Vanha aika asuu erilaisuuden porteilla nykyisin. Kasvaa kuuluvuutta Jumalalle kuin viherkasvi, kiipeää erilaisuuden seinässä. En tahtoisi aina jaksaa eksyä ajatuksiini, jotka tahtovat olla liian kaukana vaativan sydämen äänestä, löytääkseen takaisin vanhaan aikaan. Siunattuina löytävät kuitenkin jokusen aamuun nousevan Jumalan sanan korkeasta armosta rakennetusta piipusta, jonka päältä näkee kauas. Sydän ei tyydy helpoimpaan ääneen. Äänten eliitin hallitsemaan älyllisyyteen, joka hallitsee syvällä lukitussa kellarissamme. Jossa elämme. Siellä on kirjoituksia homeen hajuisissa seinissä. Tämä päivä istuu tukkeena monelle kauniille ajatukselle. Mieti tarkkaan onko kellarissa ystävää?