Olet kauniimpi auki, suojamuurien ponnari tekee sinusta rotkon. Kierrän kaukaa sen vaarat, en ota riskiä, että tipahdan. Kaunis olet. Mutta auki oleva ihminen kumartaa kipua, se johtaa tätä matkaa paratiisiin Puro rakkautta ylitettiin ja suojaavat tekijät kastuivat käyttökelvottomiksi. Pistä vain nekin kuivumaan taas. Elämäsi säästät kaikkea joutavaa. Roskiin kelpaavaa. Miksi? Miksi et ole se kuka olet? Vaan olet käskevä kusipäiden kuningatar. Loppu elämäsi tukanvaalea hymysi kietoo itsensä koviin ajatuksiin. Hyvästijätön aika jollekin. Se oli hienoa aikaa. Muistoissa hetkemme ystävinä, halauksen haalea tee ei minnekään kadonnut. Tapaamiset harvenevat. Kohta on vain kirkas tarinakuutamo. Pian kirjoitan kirjeen itselleni. Kuka olin. Mitä olin. Käsi iäisyyksien korvessa, etsii ulottuvuutta. Siellä