Hirtehishuumorilla höystettyjä runoja pohojalaasittain tämän päivän ilmiööstä ja vähän muustakin airaksenkarvaasen pohojalaasen silimin. Etsin näitä murrekirioja enkä löytänyt kun vuodelta 1964 "Prätinöötä Pohojanmaalta", Laihialaasvitsejä ja joitakin sariakuvia. Niinpä tuumasin teherä murrerunoja. S'olis mun kulttuuritekoni isänmaalle, kun se täyttää ny 2017 100vuotta. Tärkiämpää kun sanojen oikeellisuus, on se kuinka asia sanotahan. Tämä kiria ei oo mikään äirinkielenkoe, vaan se on puhurasta luovaa pränttäämistä. Koulus murretta kitkettihin raakalla kärellä, joka sanaasta rankaastihin -pisteellä, niinpä sain kerran kympin, -10. S'oli katkeraa katottavaa, kun sisältö ei merkinny yhtään mitään. Tarttukaa tähän kiriahan pilike silimäkulumas, niin tuutta havaattemahan, notta s'on yhtä puliveivaamista nykyynen meno. Yritetähän kärvistellä täss mukana ja iloota elämästä.